Tattarisuon tapaus
Syyskuu,
1931
On kuuma,
hiki virtaa Pitkin Väinö Toivosen selkää. Auto nytkäyttelee raitilla eteenpäin
hiekkakuormineen jossain päin Puistolaa. Kurkkua kuivaa, on saatava vettä,
helpotusta loppukesän helteeseen.
Lähellä
velloo kirkasvetinen lähde, josta alueen rakennustyömiehet ovat käyneet
juomassa.
Väinö
pysäyttää autonsa tienvierelle, nousee autosta ja kävelee lähteelle. Hänen
kumartuessa kohti lähteen kirkasta vettä hän huomaa peukalon kelluvan vedessä. Vähän matkan päässä apumies Armas Sola huomaa naisen pään.. Jano jää
tällä kertaa taltuttamatta. Liittyykö tämä viimevuotiseen tapaukseen, jossa
koulupoika löysi lähistöltä irti leikatun ranteen?
Lehdistö
alkoi kiinnostua tapauksesta ja poliisi aloitti tutkimukset. Kun lähdettä
alettiin tutkia, olivat näky sekä haju kuvottavia. Suosta paljastui lisää irti
leikattuja käsivarsia, päitä ja muita silvottuja ruumiinosia. Oli selvää, että
suolla oli tapahtunut jotakin hirvittävää.
Tutkimuksissa
kävi ilmi, että irtoraajojen omistajat lepäsivät Malmin hautausmaan linjahaudoissa,
joihin haudattiin köyhiä tai tuntemattomia vainajia. Ruumiinosat oli leikattu
irti jollain tylpällä työkalulla jo kuolleista kalmoista, ei elävistä. Sen
lisäksi että joku oli leikannut raajoja irti, samainen rikollinen oli leikannut
niitä vainajilta. Kuka kumma tekisi sellaista?
Tässä
blogissa käydään läpi yhtä Suomen kuuluisinta rikosta, ruumiinsilpomiskeissiä,
joka tunnetaan nimellä Tattarisuon tapaus. Tapauksessa Malmin hautausmaalta löydettiin lukuisia ruumiinosia, kuten irtoraajoja ja päitä. Blogiin tulee noin 4-5 kirjoitusta aiheesta.
Liikkeellepaneva voima tapauksen tutkimiseen toimi Turun yliopiston kulttuurihistorian kurssi, ja kirjoittajina ovat kaksi historian pääaineopiskelijaa. Tämän vuoksi kiitos kuuluu myös ryhmätyömme muille jäsenille, jotka sekä kannustivat kirjoittamaan aiheesta enemmän että antoivat arvokasta kritiikkiä.
Blogin artikkeleissa käytettyjä lähteitä:
Liikkeellepaneva voima tapauksen tutkimiseen toimi Turun yliopiston kulttuurihistorian kurssi, ja kirjoittajina ovat kaksi historian pääaineopiskelijaa. Tämän vuoksi kiitos kuuluu myös ryhmätyömme muille jäsenille, jotka sekä kannustivat kirjoittamaan aiheesta enemmän että antoivat arvokasta kritiikkiä.
Blogin artikkeleissa käytettyjä lähteitä:
Häkkinen, Perttu & Iitti Vesa (2015) Valonkantajat – Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä. Like.
af Gran, J. Tattarisuon arvoitus (1971) MTV:n arkisto
(15.11.2010): Tattarisuon ruumislöydöt ja 30-luvun mustaa magiaa. http://blog.kansanperinne.net/2010/11/tattarisuon-ruumiit-musta-raamattu.html
Waltari, P. (2011) Kun kansa itse ratkaisee arvoituksen: Tattarisuon tapauksen määrittely käytännöllisessä diskurssissa. Helsingin yliopisto. Valtiotieteellinen tiedekunta. Pro gradu –tutkielma.
Ylikontila, J. (2013) Ruumiinsilpomista, vapaamuurareita ja politiikkaa: Tattarisuon juttuun liitetyt yhteiskunnalliset merkitykset kolmessa helsinkiläisessä sanomalehdessä 1930-1932. Tampereen yliopisto, yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. Pro gradu –tutkielma
Hällström, Jon (2012) Musta raamattu. Salakirjat.
P. Häkkinen & V. Similä: Lähteellä-artikkeli. (HS Kuukausiliite 11/2010)
Kansallisarkiston digitaaliarkisto: Punavankien vankikortit.
Vapaussodan arkisto (Vaasan kansallisarkiston ylläpitämä tietokanta) http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Vapaussodan_arkisto
Helmisaari A. (2013) ”Se oli niinko luannollist vissiin, ko kaikki oli samaa.” Avioliiton ulkopuolisten lasten ja heidän äitiensä asema Yläneellä ja Yläneen Vanhankartanon elinpiirissä 1920-1950 -luvulla. Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos. Pro gradu-tutkielma.
30.11.2010: Tattarisuolla loitsittiin 1930-31 kaikkeudellisin motiivein - täydennystä HS:n artikkeliin http://esoteerinenmaantiede.blogspot.com/2010/11/taydennysta-tattarisuon-keissiin.html
Kuvat: Asta Honkala/Kansallisarkisto
Kuvat: Asta Honkala/Kansallisarkisto