Tattarisuon tapaus

Lapsenlapsemme lukevat romaaneja ja kauhukertomuksia ja jännitysnäytelmiä Tattarinsuon mysteriosta ja ajattelevat kateellisina meistä, että kyllä se isoisä-ukkeli ja isoäiti-akkeli olivat onnellisia, kun saivat itse ihan elävinä elää Tattarinsuon aikaa. (Helsingin Sanomat 4.5.1932) Lehdistö tarttui äärimmäisen hanakasti ruumislöytöihin, ja alkoi pyöritellä ja spekuloida tekijöillä jo alkuvaiheesta. Olivatko syylliset herrasmieskoplan jäseniä, vapaamuurareita, salatieteilijöitä, romaneita vai sarjamurhaajia? Heti alusta alkaen sanomalehdet selittivät eri tavoin Tattarisuon juttua. Yksittäisen käsilöydön aikana elokuussa vuonna 1930 asiaa käsiteltiin vielä normaalina onnettomuus- tai rikosuutisena. Kun ruumiinosia alkoi löytyä enemmän, alkoivat toimittajat suhtautua tapaukseen uudella tavalla: tämähän on vuosisadan juttu! Suomen Sosialidemokraatti -lehden suosima syyllinen olivat romanit, vaikka viranomaiset sulkivat vähemmistön jo alussa epäiltyjen ulkopuolelle. K

Syyskuu, 1931 On kuuma, hiki virtaa Pitkin Väinö Toivosen selkää. Auto nytkäyttelee raitilla eteenpäin hiekkakuormineen jossain päin Puistolaa. Kurkkua kuivaa, on saatava vettä, helpotusta loppukesän helteeseen. Lähellä velloo kirkasvetinen lähde, josta alueen rakennustyömiehet ovat käyneet juomassa. Väinö pysäyttää autonsa tienvierelle, nousee autosta ja kävelee lähteelle. Hänen kumartuessa kohti lähteen kirkasta vettä hän huomaa peukalon kelluvan vedessä. Vähän matkan päässä apumies Armas Sola huomaa naisen pään. . Jano jää tällä kertaa taltuttamatta. Liittyykö tämä viimevuotiseen tapaukseen, jossa koulupoika löysi lähistöltä irti leikatun ranteen? Lehdistö alkoi kiinnostua tapauksesta ja poliisi aloitti tutkimukset. Kun lähdettä alettiin tutkia, olivat näky sekä haju kuvottavia. Suosta paljastui lisää irti leikattuja käsivarsia, päitä ja muita silvottuja ruumiinosia. Oli selvää, että suolla oli tapahtunut jotakin hirvittävää. Tutkimuksissa kävi ilmi, että irtoraajojen